Tata ei kylla kukaan usko, mutta koitetaan kertoa missa pain Etela-Amerikkaa mennaan.

Hyvaa joulun odotusta ja tiedoksi etta taallakin on viileaa – 18 astetta, mutta eikohan se siita lampea kun laskeudutaan taalta 2,6 km korkeeudesta.

Eilen hypättiin Cordobaan vievään bussiin ja yötä myöden matkattiin kohti argentiinalaisia Octoberfestejä.

Oltiin aiemmin viikolla perulaisessa ravintolassa nimeltä Chan Chan illallisen merkeissä Anssin tuutorin Cecilian ja Julianin kanssa, jotka oli todella huolissaan ollaanko me elossa kun ei ole näkynyt. Ollaan vaan niin ahkeria koulussa tai sitten matkoilla.

Lähdetään nappaamaan parit olut-festareiden oluet ja palataan myöhemmin astialle.

Tässä ravintolassa kerjää muuten hauska koira. Sen on täytynyt kerjätä täällä hyväsen aikaa, koska se on niin paksu ja sen tassut ovat terassin punaisesta petsauksesta punaiseksi värjäytyneet.

Kohti uusia seikkailuja!

anssi ja irina

Tultiin eilen Santiago de Chileen eli olemme elossa! Ooooooh jeah. Bussissa 23 tuntia, josta puoltoista tuntia menee Buenos Airesista ulospääsyyn ja reipas tunti rajalla ihmetellessä. Vanhemmille ja muille kiinnostuneille tiedoksi, että noinkin pitkä bussikyyti ei ole täällä niin hirveä, koska rahalla saa leveät penkit, paljon jalkatilaa ja pientä tarjoilua matkan aikana.

Maisemat rajanylityksen jälkeen kiemurtelevalla vuoristotiellä ovat huikeat. Kuvia myöhemmin, itse asiassa SUURI KUVASISÄLLÖN PÄIVITYS odottaa toteuttamistaan.

Eilen illalla pamahdettiin Bellavista nimiseen hostelliin, aivan hauska ja persoonallinen lyhyen tutustumisen perusteella. Meidän Sebastian niminen chileläinen kaveri Buenos Airesista lensi sattumalta myös eilen vanhempiensa luo Santiagoon ja meidän piti tavata se myöhemmin yössä. Käytiin suosituksen perusteella aika kivassa raflassa, jossa Anssi söi rapumuhennosta. Mentiin sekunniksi lepäämään takas hostellille ja nukahdettiin vaatteet päällä. Ehkä sen bussin aikana ei nukkunutkaan niin hyvin.

Lähdetään katteleen Santiagoa, siihen asti ja siitäkin eteenpäin, oikein hauskaa syksyn jatkoa kaikille!

Paluu Buenos Airesiin maanantaina taitetaan muuten kuten varakkaiden eurooppalaisnuorten kuuluu Suite-tasossa, jossa penkit kääntyy koko matkan alas ja juotavaksi tarjoillaan brandyä!

anssi ja irina

Aiemmin protestoitiin jonkun puiston sulkemista ja tänään oli bussikuskien vuoro protestoida. Mepä oltiin sen verran eurooppalaisia, ettei edes huomattu koko hommaa, kun oltiin metrossa kuin sillit purkissa. Joka tapauksessa kuskit pysäytti bussinsa jonnekin kadulle, näin meille näytettiin telkkarin kymppi-uutisissa.

Ajateltiin vastavuoroisesti ryhtyä protestoimaan kolikoiden panttaamista vastaan. Bussimatkan voi maksaa vain kolikoilla, joita kukaan ei suostu antamaan vaihdossa, paitsi naapurin kiinalaiset ruokakaupan pitäjät, joista me sen takia tykätään. Tosin niillä ei ole paljon mitään hyviä raaka-aineita myynnissä, että ostetaan sieltä lähinnä vettä.

Terveisiä kaikille linja-autonkuljettajille täällä ja maailmalla!

anssi ja irina

Kaistapää-taksista huolimatta, ja siitä huolimatta, että douple-room tarkoitti kerrossänkyä ja 80 cm alasängyn jakamista, nukuimme ensimmäisen yön.

Emme muista mitä ekana viikonloppuna tapahtui, mutta laitetaan tähän nyt että El Solissa oli hauskaa korkeat huoneet ja pikkuriikkiset lämmittimet. Suihkussa kannattaa käydä 2-kerroksessa, jos on täällä päin peseytymässä. Hostellin omistaja Paul ja muu henkilökunta on niin mukavaa sakkia, että kutsuttiin myöhemmin tupareihinkin.

Näkymä hostelli El Solista Montevideon ja Marcelo T. de Alvearin kulmasta. Klikkaa tästä siirtyäksesi kännykkäkamerakuviin.

Näin täällä – Osa 1, kännykkäliittymän aktivointi

• Kolme vierailua liikkeeseen nro 1.
• Useita aktivointiyrityksiä.
• Kolme vierailua liikkeeseen nro 2.
• Useita aktivointiyrityksiä.

Muista, että puheaikaa ostetaan sitten erikseen, jos liittymäkortti parin päivän aktivointiyritysten jälkeen aukeaa. Muista myös käyttää omaa puhelinnumeroasi, väärin annetusta numerosta ilahtunee enemmän joku muu kuin sinä itse (kysy Irinalta!).